Luonnonvarakeskus (ent. Metsäntutkimuslaitos) seuraa Suomen metsien kehitystä valtakunnan metsien inventoinnilla (VMI) eli maastossa tehtävillä koealamittauksilla. Mittausten tavoitteena on tuottaa tietoa hiilivarastoista, metsien hoitotarpeista, metsien tilasta, monimuotoisuudesta, puumääristä ja puuston kasvusta. Jokaista Suomen puuta ei mitata, vaan läpi Suomen sijoitetaan tasainen verkosto koealaryppäitä. Koealoille osuvat metsiköt käydään mittaamassa ja tulokset lasketaan tämän otoksen perusteella koko maalle.
Inventointeja on tehty säännöllisesti aina 1920-luvulta nykyhetkeen. Tällä hetkellä on käynnissä 12. tutkimuksen toinen vuosi. Jokainen tutkimus kestää keskimäärin viisi vuotta.
Lähdimme koululta taksilla Kannuksessa sijaitsevalle koealalle. Metsätalousinsinöörit Olavi Kohal ja Rauno Salo kertoivat meille aluksi yleistä tietoa valtakunnan metsien inventoinneista. Olavi Kohal kertoi meille mittausapulaisen työstä inventoinnissa. Käytännössä tämä tarkoitti puiden arviointia ja mittaamista 9 metrin päästä koealueen keskipisteestä. Koealueen keskipiste paikannettiin GPS :sällä. Mittausapulaisen tehtäviin kuuluu luku- ja koepuiden mittaus. Puiden tyyppi, paksuus ja pituus arvioidaan ja merkitään ylös mittausalueen keskellä sijaitsevaan laitteeseen. Mittaajan käyttämä puunmittauslaite merkitsee ne automaattisesti koordinaatteineen keskipisteen laitteeseen.
Rauno Salo kertoi meille puolestaan metsäalueen kuvioinnista. Metsäalueen kuvioinnissa laaja metsäalue lajitellaan pienempiin osiin, eli kuvioihin. Kuvio muodostaa kasvupaikan, puustotunnukset, tehdyt toimenpiteet ja toimenpidetarpeet. Kuvioissa otetaan huomioon useita asioita, kuten maatyyppi, puulaji, hakkuut, luonnolliset muutokset... ja useita muita tekijöitä. Tekijöiden perusteella kuviolle annetaan pitkä koodi. Kuviot auttavat maaston lopullisessa arvioinnissa.
